Teemoittelu ja temaattinen analyysi: näin analysoit haastatteluaineiston

Teemoittelu on laadullisen aineiston analyysitapa, jossa aineistosta paikannetaan ja tulkitaan tutkimuskysymyksen kannalta olennaiset aiheet eli teemat. Kun teemoittelu ymmärretään koko tutkimusta ohjaavaksi lähestymistavaksi, puhutaan yleensä temaattisesta analyysista. Sen tunnetuin muoto on Virginia Braunin ja Victoria Clarken refleksiivinen temaattinen analyysi.

Mitä teemoittelu on?

Suomalaisissa opinnäytetöissä teemoittelu on yksi tavallisimmista analyysitavoista. Kirsi Juhila määrittelee sen Tietoarkiston Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirjassa Jari Eskolan ja Juha Suorannan teokseen Johdatus laadulliseen tutkimukseen (Vastapaino 1998, useita painoksia) nojaten: aineistosta paikannetaan tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. Juhilan mukaan teemoittelu voi olla itsenäinen analyysimenetelmä tai aineiston ensimmäinen jäsennys, josta siirrytään esimerkiksi diskurssianalyysiin tai narratiiviseen analyysiin.

Teemat muodostetaan useimmiten aineistolähtöisesti, mutta Tietoarkiston KvaliMOTV-aineiston mukaan myös teorialähtöinen, tietyn viitekehyksen ohjaama teemoittelu on mahdollista. Tulosluvussa teemoja havainnollistetaan sitaateilla, jotka näyttävät lukijalle, mihin tulkinta perustuu. Teemoittelu sopii luontevasti teemahaastatteluaineistoon, mutta sillä voi analysoida myös kirjoitelmia ja muita tekstejä. KvaliMOTV-aineiston mukaan teemojen muodostamisessa voi käyttää apuna koodausta, ja aineiston voi järjestää teemoittain kokoamalla kunkin teeman alle kaikki kohdat, joissa siitä puhutaan.

Teemoittelu ja Braunin ja Clarken temaattinen analyysi

Kansainvälisessä kirjallisuudessa vastaava menetelmä on thematic analysis. Braun ja Clarke kuvasivat lähestymistapansa artikkelissa Using thematic analysis in psychology (2006). Artikkelissa Reflecting on reflexive thematic analysis (2019) he tarkensivat aiempia muotoilujaan ja kertoivat kutsuvansa menetelmää nykyään refleksiiviseksi temaattiseksi analyysiksi. Laajin kuvaus on kirjassa Thematic Analysis: A Practical Guide (SAGE 2022).

Juhila erottaa käsitteet näin: teemoittelu on analyysimenetelmä, temaattinen analyysi taas koko tutkimusprosessin kattava lähestymistapa, joka kytkeytyy tutkijan perustellusti valitsemiin paradigmaattisiin ja teoreettisiin lähtökohtiin. Refleksiivinen temaattinen analyysi korostaa tutkijan tulkitsevaa roolia ja sitä, että tutkija tunnistaa omat lähtökohtansa koko prosessin ajan. Tausta, teoriat ja luettu kirjallisuus vaikuttavat siihen, mitä aineistosta huomaa, ja siksi ne kuvataan avoimesti.

Braun ja Clarke pitävät temaattista analyysia menetelmien perheenä. He erottavat muun muassa koodauksen luotettavuutta korostavan (coding reliability), koodikirjaan perustuvan (codebook) ja refleksiivisen temaattisen analyysin. Ensimmäisessä useampi koodaaja koodaa saman aineiston toisistaan riippumatta ja heidän yhtäpitävyytensä lasketaan. Refleksiiviseen temaattiseen analyysiin eivät Braunin ja Clarken (2023) mukaan sovi koodikirjan laatiminen eikä koodaajien yhtäpitävyyden laskeminen.

Teemat ja koodit: mikä ero?

Koodi on lyhyt nimi, joka annetaan aineiston katkelmalle. Juhilan mukaan koodaamisessa samankaltaiset katkelmat luokitellaan yhteen, ja luokalle annetaan niiden yhteistä ominaisuutta kuvaava nimi. Koodit ovat lähellä aineistoa, ja niitä syntyy paljon. Teema on laajempi: se kokoaa useita koodeja yhden keskeisen ajatuksen ympärille ja kertoo, mitä toistuva asia merkitsee tutkimuskysymyksen kannalta.

Braun ja Clarke (2023) erottavat kaksi teeman tyyppiä. Aihekooste (topic summary) luettelee, mitä osallistujat sanoivat jostakin aiheesta. Tulkitseva teema rakentuu yhden yhdistävän merkityksen ympärille, ja sen alle voi koota hyvin erilaisia kuvauksia. Refleksiivisessä temaattisessa analyysissa tavoitellaan jälkimmäistä, ja aihekoosteet ovat heidän mukaansa yleisin ongelma menetelmää käyttävissä tutkimuksissa.

Teemat eivät myöskään ”nouse” aineistosta. Juhila korostaa, että ne syntyvät analyysin ja tutkijan tulkintojen tuloksena, ja Braun ja Clarke torjuvat ajatuksen teemoista, jotka vain ilmaantuvat aineistosta valmiina. Kirjoita siksi menetelmälukuun, että muodostit tai kehitit teemat, älä että ne nousivat esiin.

Haastattelurungon teemat eivät ole analyysin teemoja

Teemahaastattelu ja teemoittelu kuulostavat samalta, mutta haastattelun teemat ja analyysin teemat ovat eri asioita. Juhilan mukaan niitä sekoitetaan usein toisiinsa: jos tutkija jäsentää analyysin ja raportin samojen teemojen mukaan kuin haastattelurungon, hänen ennakkojäsennyksensä on ehkä ohjannut analyysia enemmän kuin aineisto. Braun ja Clarke (2023) antavat tähän tarkistuskeinon: jos teeman olisi voinut kirjoittaa ennen analyysia tai se vastaa läheisesti jotakin haastattelukysymystä, se on todennäköisesti aihekooste.

Juhila havainnollistaa eroa esimerkillä. Kun lähiön nuorilta kysytään heidän sosiaalisista verkostoistaan, haastattelurungon teemoja voivat olla perhe, ystävät, koulukaverit ja opettajat. Aineistoa herkästi kuunteleva analyysi voi kuitenkin jäsentää verkostot aivan toisin: kannatteleviksi, kontrolloiviksi, vihamielisiksi ja etäisiksi. Jokaiseen näistä voi kuulua sekä perheenjäseniä että opettajia.

Rungon teemoista on silti hyötyä. Ne ohjasivat keskustelua, ja KvaliMOTV-aineiston mukaan aineiston voi litteroinnin jälkeen ensin järjestää teemoittain. Joskus analyysin teemat muistuttavat runkoa, mutta usein aineistosta tulkitaan aivan toisenlaisia jäsennyksiä. Teemahaastattelun perusteoksen kirjoittajat Hirsjärvi ja Hurme muistuttavat, etteivät etukäteen valitut teemat välttämättä ole samoja kuin analyysissa olennaisiksi osoittautuvat. Rungon laatimisesta kerrotaan oppaassa teemahaastattelusta.

Temaattisen analyysin kuusi vaihetta

Braun ja Clarke jakavat refleksiivisen temaattisen analyysin kuuteen vaiheeseen. Vaiheiden nimet ovat tässä Juhilan suomennoksina heidän kirjansa mukaan. Vaiheet eivät ole resepti: analyysissa palataan usein aiempiin vaiheisiin, ja teemat tarkentuvat vielä kirjoittaessa.

1. 1

   Koko aineistoon tutustuminen

   Lue litteraatit useaan kertaan, mieluiten tallennetta kuunnellen, ja kirjaa ensimmäiset havainnot sekä yksittäisistä haastatteluista että koko aineistosta. Automaattisen litteraatin tarkistaminen tallennetta vasten kuuluu tähän vaiheeseen.
2. 2

   Aineiston systemaattinen koodaaminen

   Käy koko aineisto läpi ja anna koodi jokaiselle katkelmalle, joka on tutkimuskysymyksen kannalta merkityksellinen. Samalla katkelmalla voi olla useita koodeja. Koodeja nimetään uudelleen, yhdistetään ja jaetaan, joten varaudu useaan kierrokseen.
3. 3

   Alustavien teemojen luominen

   Etsi koodeja, joilla on yhteinen keskeinen ajatus, ja kokoa niiden katkelmat alustavan teeman alle. Teemakartta auttaa näkemään yhteydet.
4. 4

   Teemojen arvioiminen ja kehittäminen

   Tarkista jokainen teema ensin sen omia katkelmia ja sitten koko aineistoa vasten. Pysyykö teema koossa, vastaako se osaan tutkimuskysymyksestä ja erottuuko se muista? Teemoja voi jakaa, yhdistää tai hylätä.
5. 5

   Teemojen hiominen, määrittely ja nimeäminen

   Kirjoita jokaisesta teemasta lyhyt määritelmä: mikä on sen keskeinen ajatus ja mihin se rajautuu. Valitse nimi, joka kertoo merkityksen eikä pelkkää aihetta.
6. 6

   Tutkimusraportin kirjoittaminen

   Kirjoittaminen on osa analyysia. Vuorottele tulkintaa ja sitaatteja ja tarkenna teemoja vielä kirjoittaessasi.

Neljässä ensimmäisessä vaiheessa palaat samoihin katkelmiin yhä uudelleen, ja se käy nopeammin, kun litteraatit ja koodit ovat samassa paikassa. Tarkista ensin korkeakoulusi säännöt: ääni tunnistaa puhujan, eikä Spirelight tarjoa henkilötietojen käsittelysopimusta. Jos korkeakoulusi sallii sen, voit litteroida haastattelut Spirelightissa ja koodata ne samassa projektissa. Ohjelma pitää koodit ja katkelmat järjestyksessä, mutta teemat kehität itse.

Keksitty esimerkki: perehdytysaineistosta teemoiksi

Esimerkki on keksitty. Aino tekee sairaanhoitajaopintojensa (AMK) opinnäytetyötä siitä, miten kotihoidon uudet hoitajat kuvaavat perehdytystään, ja on haastatellut kuutta hoitajaa. Työssään hän analysoi aineiston sisällönanalyysilla. Kuvitellaan, että hän olisi valinnut refleksiivisen temaattisen analyysin: silloin sama aineisto voisi jäsentyä näin.

Esimerkki noudattaa oppaan neuvoja. Teeman nimi kertoo merkityksen eikä toista haastattelurungon otsikkoa, sitaatit on merkitty peitenimellä, haastattelun koodilla ja aikaleimalla, ja poikkeavat kuvaukset ovat mukana. Teemoja ei tarvitse olla monta, kun jokainen on perusteltu.

Teemojen kirjoittaminen tulos- ja menetelmälukuun

Tulosluvussa analyysi esitetään teemoittain, ei haastateltava tai haastattelukysymys kerrallaan. Aloita teemakartalla tai lyhyellä taulukolla ja kirjoita jokaisesta teemasta:

• sen keskeinen ajatus yhdellä tai kahdella virkkeellä;
• sitaatit, jotka näyttävät, mihin tulkinta perustuu, ja jokaisen ympärille oma tulkintasi;
• miten teema vastaa tutkimuskysymykseen ja miten se liittyy muihin teemoihin.

KvaliMOTV-aineisto muistuttaa, ettei tutkimusraportti ole kokoelma peräkkäisiä sitaatteja ilman tutkijan kommentointia ja tulkintaa. Jokaisella sitaatilla pitää olla tehtävä, ja taustatiedot harkitaan niin, ettei haastateltavaa voi tunnistaa. Teemat voi nimetä kuvaavasti tai mielikuvituksellisemmin, kunhan tyyli on koko raportissa yhtenäinen.

Menetelmäluvussa nimeä lähestymistapa ja lähteet, joita seurasit, ja kuvaa, mitä teit: montako koodauskierrosta teit, painottuiko koodaus aineistoon vai teoriaan ja miten alustavat teemat muuttuivat. Pohdi, miten oma taustasi on voinut vaikuttaa tulkintaan. Jos käytät refleksiivistä temaattista analyysia, jätä pois koodaajien yhtäpitävyysluvut ja väitteet saturaatiosta, sillä Braun ja Clarke pitävät niitä menetelmän lähtökohtien kanssa ristiriitaisina.

Montako teemaa tarvitaan? Kiinteää lukua ei ole. Määrä riippuu tutkimuskysymyksestä ja työn laajuudesta, ja opinnäytetyössä on usein parempi analysoida perusteellisesti muutama teema kuin luetella monta ohutta. Jos teemoja ja alateemoja on paljon ja jokainen jää lyhyeksi, ne ovat usein aiheita eivätkä tulkintoja.

Teemoittelu vai sisällönanalyysi?

Tietoarkiston verkkokäsikirjan kirjoittaja Jaana Vuori huomauttaa, että laadullinen sisällönanalyysi on hyvin lähellä teemoittelua ja että nimityksiä käytetään usein toistensa vaihtoehtoina. Opinnäytetyössä ero kannattaa silti tehdä näkyväksi. Teemoittelussa aineistosta etsitään tutkimuskysymyksen kannalta olennaiset teemat, ja tulokset kirjoitetaan teemoittain sitaattien avulla. Sisällönanalyysissa rakennetaan luokkien hierarkia alkuperäisistä ilmauksista pelkistysten, alaluokkien ja yläluokkien kautta pääluokkiin.

Raja ei ole jyrkkä, ja Tuomen ja Sarajärven teoksen Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi uudistettuun laitokseen (Tammi 2018) on lisätty alaluku temaattisesta analyysista. Valitse tapa, joka vastaa tutkimuskysymykseesi, ja käytä sen käsitteitä johdonmukaisesti: jos kirjoitat teemoista mutta esität analyysitaulukon alaluokkineen ja yläluokkineen, lukija ei tiedä, kumpaa menetelmää noudatit. Pelkistämisen vaiheet ja esimerkkitaulukko löytyvät sisällönanalyysin oppaasta.

Yleisimmät virheet teemoittelussa

• Teemat toistavat haastattelurungon. Analyysi on silloin usein jäänyt aiheiden luetteloksi.
• Teemojen kerrotaan nousseen aineistosta. Teemat ovat tutkijan tulkintaa, joten kerro, miten muodostit ne.
• Yksi haastattelu, yksi teema. Juhilan mukaan teemat ovat aineistossa toistuvia asioita. Ne eivät eriydy niin, että yhdestä haastattelusta löytyy yksi teema ja toisesta toinen.
• Sitaatteja ilman analyysia. Pitkä sitaattien jono on yhteenveto, ei tulkinta.
• Laskeminen todisteena. Juhilan mukaan esiintymistiheydet voivat kertoa asioiden yleisyydestä aineistossa, mutta ne eivät voi olla laadullisen tutkimuksen päätuloksia.
• Menetelmien sekoittaminen. Koodikirja ja koodaajien yhtäpitävyyden laskeminen kuuluvat muihin temaattisen analyysin muotoihin kuin refleksiiviseen.
• Sitaatti paljastaa haastateltavan. Pienessä työyhteisössä työtehtävä tai työvuoro voi riittää tunnistamiseen. Tietosuojasta kerrotaan oppaassa laadullisesta tutkimuksesta.