Saturaatio laadullisessa tutkimuksessa: milloin aineistoa on tarpeeksi?

Saturaatio eli kyllääntyminen tarkoittaa laadullisessa tutkimuksessa sitä, että uudet tapaukset eivät enää tuo tutkimuskysymyksen kannalta uutta tietoa. Käsite on peräisin grounded theorysta, ja nykyään sillä perustellaan usein, miksi aineistonkeruu lopetettiin. Opinnäytetyössä saturaatiota on kuitenkin vaikea osoittaa, joten sen rinnalla kannattaa tuntea muitakin tapoja arvioida aineiston riittävyyttä.

Mitä saturaatio tarkoittaa?

Laadullisessa tutkimuksessa ei tavoitella tilastollista edustavuutta, vaan tutkittavat valitaan harkinnanvaraisesti. Aineiston kokoa ei siksi voi laskea otantakaavalla. Tietoarkiston KvaliMOTV-menetelmäopetusaineisto toteaa suoraan, ettei ole sääntöä, jonka perusteella tarvittavien haastateltavien määrän voisi määritellä. Yksi tapa ratkaista riittävyys on saturaatio: aineistoa on tarpeeksi, kun uudet tapaukset eivät enää tuo tutkimusongelman kannalta uutta tietoa ja aineisto alkaa toistaa itseään (Eskola & Suoranta 1998).

Saturaatio liittyy aineiston kattavuuteen. KvaliMOTV-aineiston mukaan kattavuudella tarkoitetaan sitä, että aineiston määrä on riittävä suhteessa analyysin pohjalta esitettyihin tulkintoihin. Laadullisessa tutkimuksessa tavoitteena on usein ilmiön ymmärtäminen, joten aineiston ei tarvitse olla suuri, ja joskus yksikin tapaus voi riittää.

KvaliMOTV-aineisto lisää kaksi tärkeää huomiota. Kyllääntymistä ei voi saavuttaa, jos ei tiedä, mitä aineistostaan etsii, joten saturaatio koskee aina tiettyä tutkimuskysymystä. Lisäksi erilaisuuden tutkiminen vaatii Tuomen ja Sarajärven mukaan suuremman aineiston kuin samankaltaisuuden tutkiminen. Harkinnanvaraisesta otannasta ja tutkittavien rekrytoinnista kerrotaan oppaassa laadullisesta tutkimuksesta.

Teoreettinen saturaatio: Glaser ja Strauss

Käsite tulee Barney Glaserin ja Anselm Straussin teoksesta The Discovery of Grounded Theory (Aldine 1967). Grounded theory -tutkimuksessa aineistoa kerätään teoreettisen otannan avulla: uudet tapaukset valitaan sen mukaan, mitä kehitteillä oleva teoria tarvitsee. Glaserin ja Straussin mukaan kategorian teoreettinen saturaatio on peruste lopettaa aineiston keruu sen osalta. Saturaatio tarkoittaa, ettei enää löydy aineistoa, jonka avulla kategorian ominaisuuksia voisi kehittää. Saundersin ym. (2018) mukaan Glaser ja Strauss muistuttivat itsekin, että uusia näkökulmia voi ilmaantua vielä tutkimuksen viimeisenä päivänä ja että julkaistu teoria on vain tauko teorian kehittämisessä.

Alkuperäinen saturaatio koskee siis kategorioita ja teoriaa, ei haastattelujen lukumäärää. Saunders kollegoineen (2018) huomauttaa, että käsite on levinnyt grounded theoryn ulkopuolelle ja että sen käyttö on epäjohdonmukaista. He erottavat neljä tapaa ymmärtää saturaatio. Grounded theoryn teoreettisen saturaation lisäksi puhutaan esimerkiksi induktiivisesta temaattisesta saturaatiosta, jossa kysytään, syntyykö uusista haastatteluista analyysissa vielä uusia koodeja tai teemoja. Kun opinnäytetyössä kirjoitetaan aineiston saturoituneen, tarkoitetaan yleensä tätä: uusissa haastatteluissa ei tullut esiin uusia koodeja, luokkia tai teemoja. Saunders ym. mainitsevat myös Henninkin ym. (2017) erottelun koodisaturaation ja merkityssaturaation välillä: edellisessä uusia aiheita ei enää tunnisteta, jälkimmäisessä pyritään ymmärtämään koodien merkitykset ja ulottuvuudet kokonaan.

Saunders ym. (2018) suosittelevat, että saturaatio määritellään tutkimuskysymyksen sekä valitun teoreettisen lähtökohdan ja analyysitavan mukaan. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa lähimpänä on induktiivinen malli: syntyykö uusista haastatteluista vielä uusia alaluokkia? Teorialähtöisessä analyysissa kysymys on pikemminkin se, saavatko analyysimatriisin luokat riittävästi aineistoa.

Saturaation kritiikki

Saturaatio on käytännöllinen tapa rajata aineistoa, mutta käsitteessä on ongelmia. KvaliMOTV-aineiston mukaan se, kuinka paljon uutta tutkija huomaa, riippuu pitkälti hänen kyvystään nähdä aineisto monipuolisesti. Kukaan ei myöskään voi olla varma, ettei uutta tietoa enää ilmaantuisi. Saunders ym. (2018) kuvaavat saturaatiota ennusteeksi: havaitusta aineistosta päätellään, ettei havaitsematon toisi mitään uutta. KvaliMOTV-aineisto toteaa silti, että johonkin on vedettävä raja ja että kyllääntymispisteen saavuttaminen on yksi käytännöllinen tapa rajata aineiston määrää.

Virginia Braun ja Victoria Clarke kyseenalaistavat käsitteen artikkelissa To saturate or not to saturate? (2021). Heidän mukaansa aineiston, koodien tai teemojen saturaatio sopii temaattisen analyysin muotoihin, joissa merkitys ikään kuin kaivetaan esiin aineistosta, kuten koodauksen luotettavuutta korostavaan temaattiseen analyysiin, mutta ei refleksiiviseen temaattiseen analyysiin. Siinä merkitys syntyy tutkijan tulkinnassa, joten päätös aineiston koosta ja keruun lopettamisesta on aina tilannesidonnainen, eikä sitä voi kokonaan tehdä etukäteen. Artikkeli kyseenalaistaa myös tutkimukset, joissa on yritetty laskea, montako haastattelua saturaatioon tarvitaan.

Jos siis käytät refleksiivistä temaattista analyysia, älä perustele aineiston kokoa saturaatiolla. Sisällönanalyysissa tai grounded theory -tutkimuksessa käsite sopii paremmin, mutta kerro silloinkin, mitä saturaatiolla tarkoitat ja miten arvioit sitä.

Informaatiovoima: Malterud, Siersma ja Guassora

Kirsti Malterud, Volkert Siersma ja Ann Dorrit Guassora ehdottavat artikkelissa Sample size in qualitative interview studies: guided by information power (2016) saturaation rinnalle käsitettä informaatiovoima (information power). Heidän mukaansa otoksen koko on määriteltävä laadullisessakin tutkimuksessa, mutta eri keinoin kuin määrällisessä. Saturaatio taas on tiiviisti sidoksissa tiettyyn metodologiaan, ja termiä käytetään epäjohdonmukaisesti. Mitä enemmän tutkimuksen kannalta olennaista tietoa osallistujilla on, sitä vähemmän heitä tarvitaan. Informaatiovoimaan vaikuttaa viisi tekijää:

Malli ei anna lukua, mutta se antaa sanat perustelulle. Kirjoittajat ehdottavat sen käyttöä sekä suunnitteluvaiheessa että aineistonkeruun aikana. Jos haastattelut jäävät pinnallisiksi tai tutkimuskysymys osoittautuu laajemmaksi kuin luulit, tarvitset todennäköisesti lisää haastatteluja.

Opinnäytetyössä viisi tekijää kannattaa käydä läpi yksi kerrallaan. Jos haastattelet hoitajia, jotka ovat juuri käyneet läpi saman perehdytyksen, otos on erityinen ja kysymys kapea, mikä puoltaa pienempää aineistoa. Jos taas vertailet eri yksiköitä tai ammattiryhmiä etkä nojaa valmiiseen teoriaan, tarvitset enemmän haastatteluja. Kirjoita perustelu auki tekijä kerrallaan, niin ohjaajasi ja lukijasi näkevät, mihin aineiston koko perustuu.

Aineiston riittävyyden arviointi käytännössä

Saturaatiota tai informaatiovoimaa voi arvioida vain, jos analysoit aineistoa jo keruun aikana. Opinnäytetyössä arviointi voi edetä näin:

1. 1

   Rajaa kysymys ja tutkittavat

   Kirjoita auki tutkimuskysymys ja kriteerit, joilla haastateltavat valitaan. Mitä tarkemmin tiedät, mitä etsit, sitä paremmin voit arvioida, milloin aineisto riittää.
2. 2

   Sovi alustava määrä ohjaajan kanssa

   Tarkista koulutusohjelman ohjeet ja sovi ohjaajasi kanssa alustava määrä, jota voit perustellusti muuttaa. Ota huomioon litterointiin ja analyysiin kuluva aika.
3. 3

   Litteroi ja lue sitä mukaa

   Litteroi jokainen haastattelu mahdollisimman pian ja lue se huolella ennen seuraavaa haastattelua.
4. 4

   Kirjaa, mitä kukin haastattelu toi

   Pidä analyysipäiväkirjaa: mitä uusia näkökulmia, koodeja tai luokkia haastattelu toi ja mihin tutkimuskysymyksen osaan ne liittyvät.
5. 5

   Arvioi informaatiovoimaa

   Käy läpi viisi tekijää. Jos haastattelut ovat rikkaita ja kysymys kapea, voit perustella pienemmän aineiston. Jos ne jäävät ohuiksi, harkitse lisähaastatteluja tai rungon tarkentamista.
6. 6

   Perustele lopettaminen

   Kirjaa, miksi lopetit: mitä viimeiset haastattelut toivat ja mitä eivät enää tuoneet ja mitä rajoituksia aineiston koko asettaa johtopäätöksille.

Analyysi keruun aikana edellyttää, että litteraatit valmistuvat nopeasti, ja käsin litterointi vie tunnin haastattelua kohden useita tunteja. Tarkista ensin korkeakoulusi säännöt: ääni tunnistaa puhujan, eikä Spirelight tarjoa henkilötietojen käsittelysopimusta. Jos korkeakoulusi sallii sen, voit litteroida jokaisen haastattelun Spirelightissa pian sen jälkeen, korjata luonnoksen tallennetta kuunnellen ja koodata sen ennen seuraavaa haastattelua. Jos lisähaastatteluihin tarvitaan uusia tutkittavia, tarkista ensin, että tutkimuslupa ja tutkimustiedote kattavat ne.

Miten saturaatiosta kirjoitetaan menetelmäluvussa?

Menetelmäluvussa perustellaan, miksi aineisto riitti tutkimuskysymykseen vastaamiseen. Hyvä perustelu kertoo, miten tutkittavat valittiin, miten riittävyyttä arvioitiin keruun aikana ja mitä viimeiset haastattelut toivat. Jos käytät sanaa saturaatio, määrittele se ja kerro, mitä saturoitui: koodit, luokat vai teoreettiset kategoriat.

Älä julista saturaatiota, jota et pysty osoittamaan. Lause ”aineisto saturoitui” ilman perusteluja ei vakuuta, ja lyhyessä opinnäytetyössä aineisto on usein liian pieni saturaation osoittamiseen. Rehellinen kuvaus rajoituksesta on parempi kuin liian suuri väite. Vältä ainakin näitä muotoiluja:

• ”Saturaatio saavutettiin”, kun aineistoa ei analysoitu keruun aikana eikä lukija näe, mihin arvio perustuu.
• ”Haastatteluja tehtiin, kunnes aineisto saturoitui”, kun määrä oli todellisuudessa sovittu etukäteen aikataulun mukaan.
• ”Tulokset ovat yleistettävissä, koska aineisto saturoitui.” Saturaatio ei tee pienestä harkinnanvaraisesta aineistosta tilastollisesti edustavaa.

Seuraava ote jatkaa samaa keksittyä tutkimusta kuin muut oppaat.

Ote ei väitä aineiston saturoituneen. Se kertoo, mitä viimeiset haastattelut toivat, perustelee riittävyyden informaatiovoimalla, tunnustaa mallin vastaisen tekijän ja nimeää rajoitukset.

Jos käytät refleksiivistä temaattista analyysia, perustele aineiston koko tutkimuksen tavoitteella ja haastattelujen rikkaudella ja kerro avoimesti, että päätös lopettaa oli tulkinnallinen. Braunin ja Clarken mukaan tällainen päätös on aina tilannesidonnainen ja subjektiivinen.

Montako haastattelua opinnäytetyöhön tarvitaan?

Kiinteää lukua ei ole, eikä sitä voi johtaa saturaatiosta tai informaatiovoimasta. Määrään vaikuttavat tutkimuskysymys, haastateltavien erilaisuus, haastattelujen pituus ja syvyys, analyysitapa sekä opinnäytetyön laajuus ja aikataulu. Kandidaatintutkielmassa, AMK-opinnäytetyössä ja gradussa odotukset vaihtelevat koulutusohjelmittain, joten tarkista ohjeet ja sovi määrästä ohjaajasi kanssa. Jos ohjeessa on vähimmäismäärä, noudata sitä, mutta perustele silti, miksi aineisto riitti.

KvaliMOTV-aineisto neuvoo ajattelemaan ensimmäisessä opinnäytetyössä resursseja: omia taitoja, aikaa ja rahaa. Aineiston hankintaan ei saisi mennä kohtuuttomasti aikaa ja energiaa, sillä jo aineiston purkaminen vie aikaa. Haastattelu, jota et ehdi litteroida ja analysoida huolellisesti, harvoin parantaa työtä.

Tutkimuksissa esitettyjä haastattelumääriä ei kannata ottaa sääntöinä, sillä ne pätevät vain niiden omissa oloissa, esimerkiksi samankaltaisilla haastateltavilla ja kapealla tutkimuskysymyksellä. Määrää tärkeämpää on se, keitä haastattelet ja kuinka hyvin perustelet valintasi. Haastattelujen suunnittelusta kerrotaan oppaassa teemahaastattelusta.