Sisällönanalyysi: aineistolähtöinen, teoriaohjaava ja teorialähtöinen analyysi

Sisällönanalyysi on laadullisen aineiston analyysimenetelmä, jossa haastattelujen, kirjoitelmien tai dokumenttien sisältö järjestetään tiiviiksi ja selkeäksi sanalliseksi kuvaukseksi tutkittavasta ilmiöstä. Suomalaisissa opinnäytetöissä se tehdään usein Jouni Tuomen ja Anneli Sarajärven jaottelun mukaan joko aineistolähtöisesti, teoriaohjaavasti tai teorialähtöisesti.

Mitä on sisällönanalyysi?

Tuomen ja Sarajärven mukaan sisällönanalyysin tavoite on luoda tutkittavasta ilmiöstä sanallinen ja selkeä kuvaus. Aineisto järjestetään tiiviiseen muotoon kadottamatta sen sisältämää informaatiota, ja analyysi etenee konkreettisista ilmauksista kohti yhä abstraktimpia käsitteitä. Näin heidän ajatustaan kuvaa Tietoarkiston Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja, joka viittaa teoksen Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi neljänteen lukuun (Tammi, uudistettu laitos 2018; vuoden 2024 painos on sisällöltään sama).

Sisällönanalyysissa keskitytään siihen, mistä aineisto kertoo: mistä haastateltavat puhuvat ja mitä asioita he käsittelevät. Kielellistä muotoa eli sitä, miten jotain sanotaan, ei yleensä analysoida järjestelmällisesti, vaan siihen on omat menetelmänsä, kuten diskurssianalyysi. Verkkokäsikirjan kirjoittaja Jaana Vuori huomauttaa myös, että laadullinen sisällönanalyysi on hyvin lähellä teemoittelua ja että nimityksiä käytetään usein toistensa vaihtoehtoina. Kerro siksi menetelmäluvussa, mitä tarkalleen teit.

Menetelmä sopii haastattelujen lisäksi kirjoitelmiin, dokumentteihin, nauhoitettuun puheeseen ja kuva-aineistoihin. Tärkeintä on järjestelmällisyys: jokaisesta haastattelusta tai tekstistä etsitään samoja asioita, ja koko aineisto käydään huolella läpi. Toimiva luokittelu syntyy yleensä vasta, kun aineisto on luettu useaan kertaan.

Sisällönanalyysi ja sisällön erittely

Tuomi ja Sarajärvi erottavat sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn. Tietoarkiston KvaliMOTV-aineisto esittelee erottelun näin: sisällön erittely on määrällistä dokumenttien analyysia, jossa tekstin sisältöä kuvataan numeroin, esimerkiksi laskemalla, kuinka usein tietyt sanat esiintyvät. Sisällönanalyysilla taas kuvataan tekstin sisältöä sanallisesti.

Nimitykset sekoittuvat helposti, koska englannin content analysis on suomennettu kummallakin tavalla. Menetelmiä voi myös yhdistää: sanallisesti kuvatusta aineistosta voi laskea esimerkiksi, monessako haastattelussa jokin luokka esiintyy. Kerro silloin, että luvut kuvaavat vain omaa aineistoasi eivätkä ole tilastollisia yleistyksiä. Jos esimerkkitutkimuksen Aino laskisi, kuinka monessa haastattelussa nimetty perehdyttäjä mainitaan, hän tekisi sisällön erittelyä. Kun hän kuvaa, mitä nimetty perehdyttäjä hoitajille merkitsi, hän tekee sisällönanalyysia.

Aineistolähtöinen, teoriaohjaava ja teorialähtöinen sisällönanalyysi

Tuomen ja Sarajärven kolme tapaa tehdä sisällönanalyysia eroavat siinä, ohjaako luokittelua aineisto vai valmis teoria.

Täysin aineistolähtöinen analyysi on vaikea toteuttaa, koska tutkijan käsitteet ja ennakkotiedot vaikuttavat aina siihen, mitä hän aineistosta huomaa. Johannes Pernaan arvion (LUMAT-B 2023) mukaan Tuomi ja Sarajärvi huomauttavat myös, ettei yhdysvaltalaisessa perinteessä puhuta teoriaohjaavasta sisällönanalyysista. Jos kirjoitat englanniksi, kuvaa siis menettely äläkä tyydy pelkkään nimeen. Joissakin suomalaisissa lähteissä, esimerkiksi Jari Eskolalla, samaa välimuotoa kutsutaan teoriasidonnaiseksi. Saman työn eri tutkimuskysymyksiin voi käyttää eri tapoja, kunhan perustelet valinnan.

Opinnäytetyössä valinta ratkeaa usein sen mukaan, millainen rooli teoreettisella viitekehyksellä on. Jos viitekehys antaa valmiin jaottelun, jota haluat soveltaa, teorialähtöinen analyysi on johdonmukainen. Jos viitekehys toimii taustana ja haluat nähdä, mitä tutkittavat itse nostavat esiin, aineistolähtöinen tai teoriaohjaava analyysi sopii paremmin. Kirjoita menetelmälukuun, miten viitekehys näkyy analyysissa, ja keskustele valinnasta ohjaajasi kanssa.

Ennen analyysia: litterointi, tutkimuskysymys ja analyysiyksikkö

Sisällönanalyysi tehdään tekstistä, joten haastattelut litteroidaan ensin. Asiasisällön analyysiin riittää usein peruslitterointi, jossa puhe kirjataan sanatarkasti mutta täytesanat ja toistot jätetään pois. Litteroinnin tasoja vertaillaan oppaassa teemahaastattelusta. Tarkista ensin korkeakoulusi säännöt: ääni tunnistaa puhujan, eikä Spirelight tarjoa henkilötietojen käsittelysopimusta. Jos korkeakoulusi sallii sen, voit litteroida haastattelut Spirelightissa, korjata luonnoksen tallennetta kuunnellen ja jatkaa koodaamista samassa projektissa.

Ennen kuin alat pelkistää, päätä kaksi asiaa. Ensimmäinen on tutkimuskysymys: analyysiin otetaan vain se, mikä vastaa siihen, joten kaikkea aineistossa kiinnostavaa ei analysoida. Toinen on analyysiyksikkö, joka voi olla esimerkiksi sana, lause, lauseen osa tai ajatuskokonaisuus. Pidä sama yksikkö koko aineistossa ja kirjaa valinta menetelmälukuun. Lue aineisto ensin kokonaan läpi ilman merkintöjä, jotta saat kokonaiskuvan ennen kuin pilkot sen osiin.

Analyysin voi tehdä taulukkona tekstinkäsittely- tai taulukkolaskentaohjelmassa tai laadullisen analyysin ohjelmalla, kuten ATLAS.ti tai NVivo. Verkkokäsikirja mainitsee apuvälineinä myös leikkaa ja liimaa -tekniikan, matriisit ja käsitekartat. Mikään ohjelma ei kuitenkaan pelkistä tai luokittele puolestasi: se vain pitää ilmaukset ja niiden lähteet järjestyksessä.

Aineistolähtöisen sisällönanalyysin vaiheet: pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi

Tietoarkiston KvaliMOTV-aineisto tiivistää Tuomen ja Sarajärven kuvauksen niin, että aineisto ensin pirstotaan pieniin osiin, käsitteellistetään ja järjestetään sitten uudeksi kokonaisuudeksi. Vaiheet pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi sekä luokkien hierarkia alaluokasta yhdistävään luokkaan esitetään esimerkiksi Hoitotiede-lehden artikkelissa (Elo ym. 2022). Käytännössä vaiheiden välillä palataan usein taaksepäin.

1. 1

   Pelkistäminen eli redusointi

   Lue litteraatit useaan kertaan ja merkitse ilmaukset, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen. Kirjoita jokaisesta pelkistetty ilmaus: lyhyt muotoilu, joka säilyttää haastateltavan tarkoittaman sisällön mutta jättää pois sen, mikä ei liity kysymykseen. Pidä mukana viite alkuperäiseen kohtaan.
2. 2

   Ryhmittely eli klusterointi

   Etsi pelkistetyistä ilmauksista samankaltaisuuksia ja eroja. Samaa asiaa tarkoittavat ilmaukset ryhmitellään alaluokiksi, ja jokainen alaluokka nimetään sen sisältöä kuvaavasti.
3. 3

   Abstrahointi eli käsitteellistäminen

   Yhdistä alaluokkia yläluokiksi ja yläluokkia pääluokiksi. Jatka yhdistämistä niin kauan kuin se on aineiston kannalta mielekästä; osa tutkijoista kokoaa pääluokat vielä yhdeksi yhdistäväksi luokaksi.
4. 4

   Tulosten kirjoittaminen

   Kuvaa tulokset luokittain ja havainnollista niitä sitaateilla. Pääluokkien pitää vastata tutkimuskysymykseen, ja analyysitaulukko tai sen ote kuuluu liitteeksi tai menetelmälukuun.

Miten pelkistäminen sitten tehdään? Pelkistys tiivistää mutta ei tulkitse: pelkistetyn ilmauksen pitää kertoa samaa kuin alkuperäinen, vain lyhyemmin. Älä lisää siihen omaa arviotasi, vaan säästä tulkinta ylempiin luokkiin. Tarkista epäselvät kohdat tallenteesta, sillä litteroinnin virhe siirtyy suoraan luokkiin. Abstrahoinnissa siirryt vähitellen haastateltavien kielestä omiin käsitteisiisi, joten nimeä luokat niin, että nimi kuvaa kaikkia sen alle koottuja ilmauksia.

Keksitty esimerkki: analyysitaulukko

Esimerkki on keksitty. Aino tekee sairaanhoitajaopintojensa (AMK) opinnäytetyötä ja on haastatellut kuutta kotihoidon hoitajaa, jotka ovat aloittaneet työssä viimeisen vuoden aikana. Tutkimuskysymys on: Miten kotihoidon uudet hoitajat kuvaavat perehdytystään? Hän analysoi peruslitteroidut haastattelut aineistolähtöisesti, ja analyysiyksikkö on ajatuskokonaisuus. Taulukossa jokainen rivi kulkee vasemmalta oikealle: alkuperäisestä ilmauksesta pelkistykseen ja siitä yhä yleisempiin luokkiin.

Taulukko näyttää lukijalle jokaisen askeleen. Pelkistykset pysyvät lähellä haastateltavien sanoja, ja vasta yläluokissa näkyy tutkijan käsitteellistäminen. Sitaatit on merkitty peitenimellä, haastattelun koodilla ja aikaleimalla, ja ne ovat puhekieltä, koska Aino valitsi peruslitteroinnin.

Tulosluvussa Aino kirjoittaa pääluokka kerrallaan: ensin, mitä yläluokat sisältävät, sitten miten hoitajien kuvaukset erosivat toisistaan. Sitaatit havainnollistavat luokkia, mutta ne eivät yksinään todista mitään, joten jokaisen sitaatin ympärillä on Ainon oma tulkinta. Sama taulukko auttaa myös luotettavuuden arvioinnissa, koska lukija voi seurata jokaisen luokan alkuperäisiin ilmauksiin asti.

Teorialähtöinen ja teoriaohjaava analyysi käytännössä

Teorialähtöisessä sisällönanalyysissa luokittelu perustuu aiempaan teoriaan tai malliin. Elo ym. (2022) kuvaavat etenemisen näin: ensin laaditaan analyysimatriisi, sitten aineisto pelkistetään ja pelkistykset poimitaan matriisin luokkiin, ja tarvittaessa muodostetaan ja nimetään myös uusia luokkia. Kerro menetelmäluvussa, muodostitko myös uusia luokkia, ja varaudu siihen, että osa ilmauksista ei sovi mihinkään valmiiseen luokkaan. Sanallisesti kuvatusta aineistosta voi myös tuottaa määrällisiä tuloksia, esimerkiksi laskea, kuinka moni haastateltava mainitsee saman asian.

Jos Aino käyttäisi aiemmassa tutkimuksessa kuvattua perehdytyksen mallia, hän voisi tehdä sen osa-alueista analyysimatriisin ja poimia hoitajien ilmaukset niihin. Teoriaohjaavassa analyysissa hän muodostaisi luokat aineistosta kuten edellä, mutta hakisi mallista selityksiä ja vahvistusta tulkinnoilleen. Molemmissa tapauksissa teoria ja sen lähde esitellään ennen tuloksia, jotta lukija näkee, mistä luokat tulevat.

Sisällönanalyysi ja teemoittelu

Teemoittelussa aineistosta etsitään tutkimuskysymyksen kannalta olennaiset aiheet eli teemat, ja tulokset kirjoitetaan teemoittain sitaattien avulla. Sisällönanalyysissa sen sijaan rakennetaan luokkien hierarkia alkuperäisistä ilmauksista pääluokkiin asti. Raja ei ole jyrkkä, ja Tuomen ja Sarajärven uudistettuun laitokseen on lisätty alaluku temaattisesta analyysista ja sen suhteesta sisällönanalyysiin.

Valitse se tapa, joka vastaa tutkimuskysymykseesi, ja käytä sen käsitteitä johdonmukaisesti. Jos kirjoitat teemoista mutta esität analyysitaulukon alaluokkineen ja yläluokkineen, lukija ei tiedä, kumpaa menetelmää noudatit. Teemahaastatteluaineistossa teemoittelu on luonteva valinta, mutta sisällönanalyysi sopii yhtä hyvin, kun haluat tiivistää aineiston käsitteiksi.

Yleisimmät virheet sisällönanalyysissa

• Analyysi jää kuvailuksi. Verkkokäsikirjan mukaan aineiston sisällön kuvaus ei sellaisenaan vielä kelpaa analyysiksi. Kerro, mitä luokat tarkoittavat tutkimuskysymyksen kannalta.
• Nimi ja menettely eivät vastaa toisiaan. Jos luokat tulevat teoriasta, analyysi ei ole aineistolähtöinen.
• Tutkimuskysymys unohtuu. Analyysiin otetaan kaikki kiinnostava, ja luokat kertovat lopulta jostain muusta kuin siitä, mitä kysyit.
• Analyysiyksikkö vaihtuu. Jos pelkistät välillä sanoja ja välillä pitkiä kertomuksia, luokat eivät ole vertailukelpoisia.
• Pelkistys muuttaa merkitystä. Pidä pelkistetty ilmaus lähellä haastateltavan sanoja ja tarkista epäselvät kohdat tallenteesta.
• Luokkia keksitään taulukon vuoksi. Abstrahoi niin pitkälle kuin aineisto kantaa, mutta älä muodosta yhdistävää luokkaa vain siksi, että taulukossa on sille sarake.
• Litterointi ei sovi analyysiin. Jos olet muokannut puhetta liian vapaasti, pelkistykset nojaavat omiin sanoihisi eivätkä haastateltavan.
• Luvuista tehdään yleistyksiä. Jos lasket luokkien esiintymiä, ne kuvaavat vain omaa aineistoasi.
• Poikkeavat vastaukset jätetään pois. Raportoi myös ilmaukset, jotka eivät sovi luokkiin.
• Sitaatti paljastaa haastateltavan. Käytä peitenimeä, koodia ja aikaleimaa ja poista tunnistettavat yksityiskohdat, kuten työpaikka tai harvinainen tehtävänimike. Tietosuojasta ja tutkimusetiikasta kerrotaan oppaassa laadullisesta tutkimuksesta.
• Analyysia ei näytetä. Liitä analyysitaulukko tai sen ote ja kerro, miten luokat muodostuivat.