Teemahaastattelu: runko, kysymykset ja esimerkki

Teemahaastattelu on tutkimushaastattelu, joka etenee ennalta valittujen teemojen varassa: aihepiirit ovat kaikille haastateltaville samat, mutta kysymysten tarkka muoto ja järjestys vaihtelevat keskustelun mukaan. Se on suosittu tapa kerätä laadullista aineistoa opinnäytetyöhön, koska haastateltava saa vastata omin sanoin ja aineisto on silti jäsennelty.

Mikä on teemahaastattelu?

Menetelmän perusteos on Sirkka Hirsjärven ja Helena Hurmeen Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Se ilmestyi tällä nimellä vuonna 2000 (Yliopistopaino) ja myöhemmin Gaudeamukselta, viimeksi vuonna 2022, ja sen aiempi muoto oli nimeltään Teemahaastattelu. Tietoarkiston KvaliMOTV-menetelmäopetusaineisto tiivistää Hirsjärven ja Hurmeen ajatuksen näin: teemahaastattelu sijoittuu muodollisuudeltaan lomakehaastattelun ja avoimen haastattelun väliin. Se ei etene tarkkojen, valmiiksi muotoiltujen kysymysten kautta vaan väljemmin ennalta suunniteltujen teemojen mukaan, ja teemat ovat kaikille haastateltaville samat.

Teemahaastattelu sopii, kun haluat tietää, miten ihmiset kokevat, tulkitsevat ja perustelevat jotakin, ja tunnet aiheen tarpeeksi hyvin valitaksesi teemat. Menetelmä sopii myös ilmiöihin, joista tiedetään vielä vähän. Se ei ole suuntaa vailla etenevä keskustelu eikä kyselylomake, joka luetaan ääneen. Teemojen käsittelyjärjestys on vapaa, eikä jokaisen haastateltavan kanssa tarvitse puhua kaikesta yhtä laajasti. Hirsjärven ja Hurmeen kirja on tarkoitettu oppaaksi lähinnä opiskelijoille ja tutkijoille, joilla on vähän kokemusta haastattelusta, ja kustantajan kuvauksen mukaan se palvelee muun muassa kasvatustieteen, sosiologian, sosiaalityön ja hoitotieteen tutkijoita.

Teemahaastattelu, strukturoitu, puolistrukturoitu ja avoin haastattelu

Haastattelut jaotellaan usein sen mukaan, kuinka tarkasti kysymykset ja niiden järjestys on lyöty lukkoon.

Sanaa puolistrukturoitu käytetään kahdessa merkityksessä. KvaliMOTV-aineistossa, joka nojaa Hirsjärveen ja Hurmeeseen, puolistrukturoitu haastattelu on oma muotonsa lomakehaastattelun ja teemahaastattelun välissä, ja aineistossa todetaan, ettei osittain strukturoiduille haastatteluille ole täysin yhtenäistä määritelmää. Toisaalla puolistrukturoitu on yläkäsite, johon teemahaastattelukin kuuluu, ja Tietoarkiston Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirjan mukaan englanniksi teemahaastattelusta puhutaan useimmiten puolistrukturoituna haastatteluna (semi-structured interview). Kerro siksi menetelmäluvussa, oliko sinulla valmiit kysymykset vai teemat, äläkä luota pelkkään nimitykseen.

Teemahaastattelurunko vaihe vaiheelta

Teemahaastattelurunko on lyhyt luettelo teemoista ja niitä tarkentavista apukysymyksistä tai avainsanoista. Sen tehtävä on muistuttaa, mistä pitää puhua, ei antaa valmiita repliikkejä.

1. 1

   Aloita tutkimuskysymyksistä

   Tutkimuskysymyksiä ei kysytä haastateltavalta sellaisinaan. Mieti, mistä aiheista tarvitset puhetta, jotta voit vastata niihin.
2. 2

   Valitse teemat

   Johda teemat aiemmasta tutkimuksesta, teoriasta ja omasta perehtymisestäsi aiheeseen. Jokaisen teeman pitää liittyä johonkin tutkimuskysymykseen.
3. 3

   Kirjoita apukysymykset

   Lisää jokaiselle teemalle avoin avauskysymys ja muutama avainsana. Ranskalaiset viivat riittävät, sillä pitkä kysymyslista houkuttelee lukemaan paperista.
4. 4

   Järjestä runko

   Aloita konkreettisesta ja helposta teemasta ja siirry vaikeampiin. Jätä taustatiedot, kuten työvuodet, haastattelun loppuun.
5. 5

   Testaa esihaastattelulla

   Kokeile runkoa jollakulla, joka ei kuulu tutkittaviin, ja korjaa epäselvät kysymykset ja liian laajat teemat.
6. 6

   Näytä runko ohjaajalle

   Hyväksytä runko ohjaajallasi. Jos tarvitset tutkimusluvan, organisaatio voi pyytää rungon hakemuksen liitteeksi.

Tietoarkiston verkkokäsikirjan mukaan aloittelijan rungon yleisin virhe on se, että kysymyksiä on aivan liikaa. Pitkä lista ohjaa keskustelun tutkijan maailmaan, ei haastateltavan.

Runko voi tarkentua aineistonkeruun aikana. Jos ensimmäisissä haastatteluissa nousee esiin tärkeä aihe, jota et osannut ennakoida, voit lisätä sen runkoon seuraaviin haastatteluihin. Kirjaa muutos ja sen syy, jotta voit kertoa siitä menetelmäluvussa.

Haastattelukysymykset ja tarkentavat kysymykset

Hyvä avauskysymys on avoin ja liittyy suoraan aiheeseen. ”Millainen ensimmäinen työviikkosi oli?” toimii paremmin kuin ”Milloin aloitit ja kuka sinut perehdytti?”, johon voi vastata parilla sanalla ja jossa on lisäksi kaksi kysymystä yhdessä. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu vastauksen jälkeen. Tarkentavilla kysymyksillä tartut haastateltavan omiin sanoihin ja pyydät lisää:

• ”Sanoit, että jokaisella oli oma tapansa. Voitko kertoa esimerkin?”
• ”Mitä sen jälkeen tapahtui?”
• ”Ymmärsinkö oikein, että oma perehdyttäjä helpotti kysymistä?”

Vältä kyllä tai ei -kysymyksiä varsinkin alussa, useaa asiaa samassa kysymyksessä ja johdattelevia kysymyksiä, kuten ”Eikö perehdytys ollut liian lyhyt?”. Tietoarkiston verkkokäsikirja muistuttaa myös, että miksi-kysymys voi kuulostaa syytökseltä ja että harkittu hiljaisuus antaa haastateltavalle tilaa jatkaa. Lyhyt palaute, kuten nyökkäys tai ”joo”, kertoo, että kuuntelet. Jos haastateltava käyttää sanaa, jota et tunne, kysy heti.

Verkkokäsikirjan mukaan haastattelija vaikuttaa aina vastauksiin, eikä se ole ongelma vaan osa aineistoa: liian neutraali ja etäinen haastattelija voi tehdä haastatteluistakin neutraaleja ja etäisiä. Voit korostaa kiinnostustasi ja samalla sitä, ettet tiedä vastausta etukäteen. Jos haastateltava sanoo ”kuten itsekin tiedät”, voit vastata, ettet voi tietää, millainen juuri hänen kokemuksensa on.

Haastattelun toteutus ja tallentaminen

Sovi haastattelulle rauhallinen paikka ja aika, jolloin haastateltavan ei tarvitse kiirehtiä. Lähetä tutkimustiedote ja tietosuojailmoitus etukäteen ja kertaa alussa, mihin tallenne ja litteraatti päätyvät, kuka niitä käsittelee ja että haastattelun voi keskeyttää milloin tahansa. Pidä runko näkyvillä ja merkitse käsitellyt teemat, mutta anna keskustelun edetä haastateltavan järjestyksessä. Kirjoita heti haastattelun jälkeen lyhyt muistiinpano tilanteesta ja omista havainnoistasi.

Teemahaastattelun voi tehdä myös ryhmälle. Silloin huolehdit, että kaikki teemat käydään läpi ja että jokainen pääsee ääneen. Ryhmässä saat nopeasti usean ihmisen näkemykset ja näet, miten ne muotoutuvat keskustelussa, mutta kaikkea ei kerrota muiden kuullen, ja päällekkäin puhuminen vaikeuttaa litterointia. Puhelin- tai etähaastattelu puolestaan säästää matkoja, ja joistakin arkaluonteisista aiheista voi olla helpompi puhua puhelimessa kuin kasvokkain.

Tallenna vain avoimesti ja haastateltavan suostumuksella. Rikoslaki (24 luvun 5 §) rankaisee salakuuntelusta eli puheen oikeudettomasta kuuntelemisesta tai tallentamisesta teknisellä laitteella, kun puhetta ei ole tarkoitettu tallentajan tietoon. Tarkista myös korkeakoulusi ja mahdollisen toimeksiantajasi ohjeet: ne voivat määrätä, millä laitteilla ja sovelluksilla henkilötietoja sisältäviä haastatteluja saa tallentaa ja säilyttää, eikä kaikkialla hyväksytä puhelimen omaa sanelinta tai ulkopuolisia sovelluksia. Etähaastattelussa käytä korkeakoulun hyväksymää palvelua. Jos haastateltava ei halua tulla tallennetuksi, tee tarkat muistiinpanot ja kirjoita ne auki heti haastattelun jälkeen. Suostumuksesta, tietosuojasta ja tutkimusluvista kerrotaan tarkemmin oppaassa laadullisesta tutkimuksesta.

Litterointi: sanatarkka vai yleiskielistetty?

Ennen analyysia haastattelut litteroidaan. Tietoarkiston aineistonhallinnan käsikirja huomauttaa, etteivät litterointitasojen nimitykset ole vakiintuneita, ja luokittelee ne esimerkiksi näin:

• Referoiva litterointi: puhe kirjataan suurpiirteisesti muistiinpanoiksi. Ei sovellu syvälliseen analyysiin.
• Peruslitterointi: puhe kirjataan sanatarkasti puhekieltä noudattaen, mutta täytesanat, toistot ja kesken jäävät tavut jätetään pois. Sopii, kun analysoit asiasisältöä.
• Sanatarkka eli eksakti litterointi: mukana ovat myös täytesanat, toistot, tauot ja tunteiden ilmaukset.
• Keskusteluanalyyttinen litterointi: tarkin taso, jossa merkitään esimerkiksi taukojen pituudet sekunnin murto-osina ja äänenpainot.

Yleiskielistetyssä litteroinnissa puhekieli muutetaan yleiskieleksi. Tietoarkiston luokittelussa tällaista tasoa ei ole, sillä peruslitterointikin noudattaa puhekieltä, mutta joissakin töissä puhe yleiskielistetään esimerkiksi sitaattien luettavuuden vuoksi. Pitääkö haastattelu siis litteroida sanatarkasti? Ei välttämättä: sisällönanalyysiin tai teemoitteluun riittää usein peruslitterointi, kun taas vuorovaikutuksen tai kielenkäytön analyysi vaatii sanatarkan tai tarkemman tason. Päätä taso ennen ensimmäistä litteraattia, kirjaa se menetelmälukuun ja noudata sitä koko aineistossa. Litteroi myös omat kysymyksesi, ja jos olet epävarma tasosta, sovi siitä ohjaajasi kanssa.

Aloita jokainen puheenvuoro uudelta riviltä puhujatunnisteella ja kaksoispisteellä, esimerkiksi ”Haastattelija:” ja ”H2:”. Kirjoita käyttämäsi merkit, kuten [naurahtaa] tai [epäselvä], erilliseen merkkiluetteloon, äläkä merkitse sisältöä lihavoinnilla tai värein, sillä muotoilut voivat kadota tiedostoa muunnettaessa.

Tarkista ensin korkeakoulusi säännöt: ääni tunnistaa puhujan, eikä Spirelight tarjoa henkilötietojen käsittelysopimusta. Jos korkeakoulusi sallii sen, voit litteroida teemahaastattelut Spirelightissa: saat luonnoksen puhujineen ja aikaleimoineen, korjaat sen ja tarkistat täytesanat tallennetta kuunnellen ennen kuin viet sen Wordiin.

Montako teemahaastattelua opinnäytetyöhön?

Kiinteää lukua ei ole. Haastattelujen määrä riippuu tutkimuskysymyksestä, haastateltavien erilaisuudesta, haastattelujen pituudesta ja analyysin tavoitteesta, ja opinnäytetyössä myös aikataulusta ja koulutusohjelman ohjeista. Jos haastateltavat ovat keskenään hyvin erilaisia, aineistoa tarvitaan yleensä enemmän kuin silloin, kun he ovat samankaltaisia. Tarkista ensin, onko koulutusohjelmallasi tai ohjaajallasi vähimmäismäärää.

Riittävyyttä arvioidaan usein saturaation avulla: kun uudet haastattelut eivät enää tuo tutkimuskysymyksen kannalta uutta, aineistoa on tarpeeksi. Saturaation voi havaita vain, jos litteroit ja luet haastattelut sitä mukaa kuin teet niitä. Lyhyessä opinnäytetyössä sitä on harvoin mahdollista osoittaa, joten kuvaa, mitä viimeiset haastattelut toivat, ja pohdi rajoitusta johtopäätöksissä.

Määrää tärkeämpää on usein se, keitä haastattelet. Valitse haastateltavat, joilla on kokemusta tutkittavasta asiasta, ja mieti, millaisia eroja heidän välillään tarvitset tutkimuskysymykseesi vastaamiseen. Esihaastattelu kertoo myös, kauanko yksi haastattelu todella kestää, joten voit arvioida litterointiin ja analyysiin kuluvan ajan.

Teemahaastattelun analyysi

Teemahaastattelua ei ole pakko analysoida tietyllä tavalla. Teemoittelu on luonteva jatko, koska haastattelu on jo jäsennelty teemoihin, mutta Hirsjärvi ja Hurme muistuttavat, etteivät etukäteen valitut teemat välttämättä ole samoja kuin ne, jotka analyysissa osoittautuvat olennaisiksi. Toinen tavallinen valinta on sisällönanalyysi, jossa alkuperäiset ilmaukset pelkistetään ja ryhmitellään luokiksi. Teemoittelusta voi edetä myös tyypittelyyn, jossa samankaltaisista kertomuksista muodostetaan tyyppejä. Päätä analyysitapa ennen litterointia, koska se vaikuttaa litteroinnin tarkkuuteen.

Merkitse sitaatit niin, että lukija löytää ne aineistosta mutta haastateltavaa ei tunnisteta: peitenimi, haastattelun koodi ja aikaleima riittävät, esimerkiksi (Laura, peitenimi, H5, 00:12:40). Pienessä työyhteisössä myös työtehtävä tai työvuoro voi paljastaa puhujan, joten käy sitaatit läpi ennen palautusta. TENKin ohjekin muistuttaa, ettei nimettömyys julkaisussa välttämättä estä tunnistamista niiltä, jotka tuntevat tutkitun yhteisön.